Pääset kennelin kotisivuille tästä

Kooste kaudesta 2022-2023

Taas on yksi talvi takana ja on aika käydä läpi tapahtumat  ja ottaa opiksi kaikki koirien kanssa yhdessä koettu. Toukokuuta tässä mennään ja koiria on tällä hetkellä 14 huskya ja tietenkin saksanseisoja Saaga.

Syystreenit päästiin aloittamaan jo elokuun loppupuolella ja 4 vajaa vuoden ikäistä oli opetettavaksi. Staalo löysi heti paikkansa takaparista Arctican vierestä ihan jo ison kokonsa vuoksi. Arctica on myös tiukka opettaja jonka vieressä ei retkuilla. Misty oli aivan huippu jo heti ensimmäisellä kerralla ja pääsi käväisemään keulassa heti muutaman lenkin jälkeen. Orgo ja Rollo olivat täysiä idiootteja valjastuksessa ja paikallaan olossa, mutta kun liikkeelle päästiin, niin vetivät hienosti. Rollo on perinyt hienon juoksutyylin isältään Arcticalta. Poppis pääsi nyt ihan tositoimiin, kun ikää tuli lokakuussa 2 vuotta. Kaikenkaikkiaan syksyllä minulla oli ihan mukava 12-koiran valjakko.

Anar astutettiin elokuussa Cream-nimisellä uroksella ja pentuja syntyi lokakuun puolivälissä 7.

Marraskuun lopussa sarplaninac Seela lähti hoitoon pojalleni Mikolle. Olin lupautunut huskyjeni kanssa töihin Kittilään ja Seelalle ei olisi ollut siellä kunnollisia olosuhteita. Mikon ja Jennan luona Seela kuitenkin kuulostaa viihtyvän vieläkin erinomaisesti. Anar ja pennut muuttivat tietenkin myös Kittilään ja pennut olivatkin juuri sopivan söpöjä palleroita turistien ihasteltaviksi. Kittilässä työt alkoivat jo heti marraskuun lopulla ja brittituristeja ajettiin isolla reellä 2 km lenkkiä. Valjakossa juoksi kerrallaan 8-12 koiraa kelistä ja uran kunnosta riippuen. Koska koirilla oli jo erinomainen pohjakunto, niin niille ei ollut temppu eikä mikään juosta noin 30 km päivässä. Oli kiinnostavaa huomata, että kaikista koirista ei ole lyhyttä lenkkiä kiertämään päivästä toiseen keulassa. Parhaiksi rinkijohtajiksi osoittautuivat Stamina ja nuori Misty. Ne menivät hienosti, mutta Mistyä kyllä tietenkin säästelin.

 Zoltan lähti Kittilästä uuteen kotiin. Sen vauhdit eivät aivan riittäneet muiden matkassa ja se päätyi harrastevaljakkoon, jossa siitä varmasti on uudelle omistajalleen iloa. Kaikille koirille tuo kokemus oli erinomainen. Näkivät paljon ihmisiä ja muita koiria ja olihan farmilla myös pari poroa. Kotiin palasimme tammikuun puolivälissä ja sitten olikin hommaa alkaa pohjustaa kotoisia ajouria kuntoon pidempää treeniä varten.

Kotiin jäi Anarin pennuista 2, uros Orel ja narttu Sibir.

Kauden päätavoite oli ajaa 2 kilpailua: RuunaaRace helmikuussa ja KuusamoMD maaliskuussa.

Ruunaalle lähdin 6-koiran luokkaan. Keulaan tulivat Stamina ja Mörkö, keskelle Poppis ja Celesty ja taakse Arctica ja Winston. Anar oli jo mukavasti kuntoutunut pentujen jäljiltä, mutta mielestäni olisi vielä ollut sille turhan rankkaa lähteä kisaan mukaan. Ruunaalla keli oli hyvä ja ura juuri meille passeli. Koirat olivat kotona tottuneet juoksemaan hieman pehmeällä. Myös joulukuun intervalliharkasta oli selvästi ollut hyötyä, vauhtikestävyyttä oli tullut lisää edelliseen kauteen verrattuna. Poppis oli ekoissa kisoissaan ja ensimmäisenä päivänä jännäkakkoja tuli varmaankin 7 kertaa. Tämä kuitenkin jäi pois ja muut päivät se juoksi mainiosti. Matkahan kisassa oli jokaisena kolmena päivänä 45 km. Voitimme 6-koiran luokan.

KuusamoMD:lle päätin lähteä 12-koiran luokkaan kahdeksan koiran valjakolla. Staalo oli juuri ehtinyt täyttää 18 kk ja oli juossut kotona erinomaisesti. Nyt Anar pääsi mukaan ja se oli Staminan kanssa keulassa. Seuraavina Poppis ja Mörkö, sitten Winston ja Celesty ja takana Arctica ja Staalo. Kisa oli 2 päiväinen ja matka molempina päivinä 43 km. Ensimmäinen päivä oli todella tasainen suoritus ja taisin aika tarkkaan seurailla Staalon jaksamista. Se kuitenkin juoksi mainiosti. Toinen päivä oli alussa hieman takkuinen ja oli jos jonkinlaista sekoilua ohituksissa. Kuitenkin kääntöpaikan jälkeen kun annoin koirille snäcksit, ne saivat ihmeellisen voimabuustin ja juoksivat takaisinpäin mahtavan hyvin. Viimeisellä järviosuudella heitin vielä Anarin tilalle keulaan Mörkön, se on meidän jääspesialisti :) Oli hienoa lopettaa kisa tuollaiseen suoritukseen. Olimme kokonaiskisassa sijalla 7 ja kolmanneksi paras siperianhuskyvaljakko.

Talven aikana teimme koirien kanssa muutamia työkeikkoja Kuusamossa ja vielä juuri ennen kauden loppua oltiin Syötteellä yhden valjakon kanssa antamassa hollantilaisille kyytiä.

Tällä hetkellä koirat ovat lomalla ja päivittäin juoksevat valvotusti irti pihalla.

Poppikselle odotellaan juoksua ja se on tarkoitus astuttaa Kuusamossa.

Koirahieronnat pyörivät taas normaalisti ja aikoja voi kysellä viestitse 040 5715795

Kooste kaudesta 2021-2022

Näköjään talvet on niin kiireisiä, ettei tule tänne kirjoiteltua. Korjataanpa nyt tämä asia, kun kohta jo pääsee pihaa haravoimaan ja reet on laitettu säilöön kesäksi.

Seela tosiaan kävi luustokuvissa syksyllä ja tulos oli kyynärät 0/0 ja lonkat B/B. Lonkkiin saatoi vaikuttaa se, että juoksu oli juuri loppunut kun käytiin. Tämähän hieman "löystyttää liitoksia" nartuilla. Mutta kaikki nivelpinnat siistit ja lonkkamaljat syvät ja kunnolliset. Hieno homma! Tällä hetkellä odotellaan ,milloin juoksu alkaa ja sitten lähdetään humputtelureissulle etelä-suomeen :)

Treenikausi saatiin koirien kanssa aloitettua jo elokuun lopulla, mikä ei välttämättä ole itsestään selvää. Olen sairaalloisen tarkka siitä, että liian kuumassa koiria ei treenata.

Poppiksen ensimmäinen kausi tämä oli ja se lähti kyllä ensimmäisestä kerrasta menemaan hienosti. Tottakai ekan kauden treenit on kevennettyjä verrattuna kisaaviin koiriin, mutta kyllä nuoriltakin pitää jotakin vaatia, jos meinaa että ne jonain päivänä pärjää kisavaljakossa. Poppis pääsi muutamia kertoja juoksemaan myös keulassa ja vaikuttaa erittäin hyvältä.

Treenimatkat pyrin pitämään maltillisina ja samoin keskinopeuden. Intervalleja vedettiin kyllä säännöllisesti. Joulukuussa olin pari viikkoa flunssassa, ei koronaa kuitekaan ja treenaaminen jäi kyllä vähemmälle. Flunssan jälkitautina tuli sitten inhottava vestibulaari neuroniitti, eli korvan tasapainoelimen tulehdus vain viikkoa ennen Posion Pyrähdystä. Lääkäri kyllä määräsi saikulle ja kielsi kaikenlaisen urheilun. Lähdin kuitenkin neljän koiran kanssa matkaan. Keulassa Anar ja Stamina ja takana Arctica ja Celesty. Oli oikein meille sopiva keli, eli pakkasta rapsakat -26. Ei kuitenkaan koirat kulkeneet ihan niin hyvin kuin olin olettanut. Joissain ylämäissä katseltiin taaksepäin ja jotenkin focus oli hukassa. Mietin, että saattoi johtua siitä, kun oltiin kuitenkin isommalla valjakolla treenattu, koirat kisakokemattomia (vain 1 aiempi kisa alla) ja tosiaan osa laumasta puuttui matkasta. Ekan päivän jälkeen meidän sioitus oli 7. Valitettavasti seuraavan päivän ajo peruttiin, koska jäälle oli noussut vettä. Hyvää kokemusta koirille tuli joka tapauksessa.

Olin suunnitellut, että meidän kauden päätavoite on Kuusamo MD, mutta kuitenkin sitten lähdettiin myös Ruunaa Raceen kuuden koiran luokkaan ihan kokeilumielessä helmikuussa. Sehän on kolmipäiväinen kilpailu ja joka päivä ajetaan 45  km. Make oli onneksi kotosalla ja Mikko lupasi huolehtia kotiin jäävistä koirista. Itseltähän löytyi lopulta vain 5 tuollaiselle matkalle tuossa vaiheessa soveltuvaa koiraa, mutta Kanervan Krista lupasi lainata Mörkö-nimistä urosta, joka juoksi heillä safarikoirana. Hiukan jännitti lähteä matkaan ihan vieras koira valjakossa. Keulassa matkaan lähtivät Anar ja Stamina. Järviosuuksilla oli jonkin verran vettä ja Anar alkoi poukkoilemaan siihen malliin, että lennosta heitin sen tilalle keulaan Mörkön ja sitten alkoikin tapahtua. Mörkö teki töitä aivan mahtavasti ja pelasi Staminan kanssa jotenkin hienosti yhteen. Safarikoiralle ei ole niin väliä, kuka jalaksilla keikkuu ja mikä parasta, Mörkö oli erityisen hyvä juoksemaan järven jäällä - tätä herkkuahan matkalla riitti. Mörkö oli myös juossut edellisenä talvena kyseisen kisan ja saattoipa muistaa reitinkin, huskyt on uskomattoman fiksuja. Ruunaan reitti oli kyllä mahtavan vaihteleva ja mukava ajaa. Kolmantena päivänä Anar ja Winston väsyivat hieman, eivätkä kovin jaksaneet tehdä töitä. Muut sen sijaan tekivät upeasti hommia loppuun asti. Tultiin lopulta toiselle sijalle ja koirat saivat ensimmäiset REK1-tulokset mikä kyllä lämmitti mieltä.

Talven selkä sujui mukavasti treenien merkeissä. Kisakoirat hieroin parin viikon välein ja loukkaantumisilta vältyttiin. Volvoon mahtuu muuten ihan kivasti 8 huskya, kun siirrytään 7 km matka Palovaaraan mistä ura alkaa :)Kuusamo MD koitti viimein ja lähdin TRIATHLONIIN joka on kuuden koiran luokka ja jossa koiria testataan monipuolisesti. Ekana päivänä ajetaan ensin 20 km sprintti ja pienen lepotauon jälkeen sitten sama 20 km jossa rekeen on lisätty 60 kg painoja. Seuraavana päivänä ajetaan tyhjällä reellä sitten 43 km.Mielenkiintoinen kisa. Koirilta vaaditaan sekä nopeutta, voimaa että kestävyyttä. Nyt pääsi Polar Speed Zoltan näyttämään kyntensä. Se ehti juuri täyttää 2 vuotta ja oli koko talven kulkenut kerta kerralta paremmin. Myös turha reuhaaminen paikallaan ollessa oli vähentynyt huomattavasti. Lauantaina oli aivan järkyttävä myrskytuuli. Lähdin matkaan keulassa Stamina ja Celesty. Luotettava Anar, joka osaa kaikki suunnat oli keskiparissa. Ajattelin Celestyn olevan nopeampi. Kaikki sujui mainiosti, kunnes saavuttiin viimeiselle osuudelle joka on n. 10 km järvenjäätä. Tuuli puhalsi todella kovaa ja puuskat paiskoivat minua ja rekeä. Urasta oli tietona vain punaisia keppejä. Keulakoirat harhautuivat useaan otteeseen kauas uralta ja olisin tosissaan kaivannut Anaria siihen keulaan. Onneksi takaa tuli kanssakisaaja, jonka johtajat pysyivät uralla ja päästiin peesiin ja sitten ohi, kun tultiin edes vähän suojaisampaan paikkaan. Risteilyyn kyllä kului kallista aikaa. Siinä oli avoimen kentän harjoitusta kerrakseen.

Painojen kanssa sitten lähdin matkaan jälleen Celesty keulassa, koska tuuli oli jo jonkin verran laantunut. No, jäällä oli pari muutakin kanssakilpailijaa harhailemassa ja Anar kyllä yritti mennä keskellä uraa pitkin, mutta Celesty ja Stamina halusivat muiden valjakoiden perään keskelle järveä, jippii! Siis ankkurihan ei kovalla jäällä pitänyt lainkaan ja koirat olivat niin menossa, etten edes yrittänyt alkaa vaihtamaan johtajaa. Takaa tuli sitten Niemen Pauliina ja hänen ihana johtajakoiransa Cream totteli kuin unelma. Taas päästiin peesiin ja tultiin yhdessä maaliin, Seuraavan päivän 43 km etapin alussa laitoin keulaan Anarin ja se hoiti hommansa kerrassaan hienosti. Koirilla oli todella hyvin paukkuja ja annoin niiden lähteä 12-koiran valjakoiden peesiin kun menohaluja kerran tuntui olevan. Huomasin myös, että minun koirat ovat erityisen taitavia juoksemaan alamäkiä todella kovaa-ihan hyödyllinen taito. Kaikki ohitukset ja vastakkaintulot sujuivat mainiosti. Kaikki koirat jaksoivat hyvin kisan loppuun asti, paukkuja olisi vielä riittänyt vaikka mihin, joten ei voi olla kuin ylpeä ja tyytyväinen.Lopputuloksena jälleen REK1 ja oltiin kokonaiskisassa viidensiä ja kolmanneksi paras siperianhuskyvaljakko. Tuli myös kisoissa sovittua, että Anar astutetaan Creamilla. Siinäpä on sitten paritettuna 2 huippuälykästä johtajakoiraa. Nyt vain odotellaan juoksun alkamista.

Vielä mainittakoon, että kuluneen kauden aikana meille saapui 4 uutta pentua. Pakko on olla pentuja kasvamassa, jos meinaa kisailla tulevaisuudessakin. Vaarankaiku eli Staalo (https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI54482%2F21&R=270) on erittäin lupaava uros. Nopeutta riittää ja juoksee hyvällä tyylillä.

Orgo on tosi reipas ja lupaavanoloinen (https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI16338/22&R=270). Misty (https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI13025/22&R=270) on harvinainen musta siperianhusky ja taatusti johtaja-ainesta, haluaa aina olla ekana joka paikassa.

Rollo (https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI13973/22&R=270) on Arctican poika ja astutuspentu. Koko lauman lellikki ja tosi kivan oloinen ja näköinen. Ei tästä ehkä ihan maailman nopeinta tule, mutta kaikin puolin mainio otus.

Ja tietenkin Mörkö (Winter Wind´s Mörkö) muutti sitten meille. Rakastuin siihen kyllä ihan täysin. Alkuhankaluuksien jälkeen(hieman keskusteltiin, että missä tarhassa sitä nyt asutaan) Mörkö on sopeutunut meille hyvin ja saa nyt säännöllistä lihashuoltoa jumeihin, joita on kertynyt talven aikana. Mörköstö tulee huippulisä ensi talven touhuihin.

Meidän ympärillä pyöri kevättalvella pieni susilauma ja Seela sai loistaa omassa hommassaan. Aina kun sai vainun, niin ilmoitti kovalla äänellä olemassaolostaan. Pentujen kanssa oli turvallista liikkua lähimaastoissa Seelan ollessa mukana. Jännästi se paimensi pentulauman kasaan, jos katsoi tarpeelliseksi ja piti henosti huolta. Pennut myös tottelevat Seelaa ja pysyvät minun lähellä jos Seela katsoo sen tarpeelliseksi.